Jonkin aikaa on vierähtänyt
kirjoittelematta lähinnä siksi, että viimeisin kotiloma on ollut tähän mennessä
uupumuksen kannalta rankin. Väsyttänyt on hirveästi ja raajoissa on ollut
heikko ja vetämätön olo. Inhottavinta on kuitenkin ollut suun limakalvojen
kuivuminen.
Tänään aloitettiin mun kuudes ja viimeinen R-CHOP + etoposidi -hoitojakso. Mulla oli vähän turhan alhaiset trombbarit eli verihiutaleet sytostaattien antamiseen, mutta mun lääkäri päätti silti aloittaa kuurin jo tänään, sillä muuten se olisi lykkäytynyt maanantaille. Voi olla, että mulle täytyy sen takia hoitojakson jälkeen tiputella verihiutaleita.
Tänään aloitettiin mun kuudes ja viimeinen R-CHOP + etoposidi -hoitojakso. Mulla oli vähän turhan alhaiset trombbarit eli verihiutaleet sytostaattien antamiseen, mutta mun lääkäri päätti silti aloittaa kuurin jo tänään, sillä muuten se olisi lykkäytynyt maanantaille. Voi olla, että mulle täytyy sen takia hoitojakson jälkeen tiputella verihiutaleita.
Ihan huikee fiilis, että tän
kuurin jälkeen mun hoidoista on ainakin yksi isompi kokonaisuus takana.
JES! Tähän mennessä mulle onkin annettu tosi kovaan tahtiin sytostaatteja,
sillä kaks viikkoa on aikalailla minimi siihen, että kroppa jaksaa edes joten
kuten palautua edellisestä kuurista. Jännää nähdä, miten käy seuraavien
hoitojen kanssa, kun suoneen tiputellaankin kahta täysin uutta myrkkyä. Luvassa
on siis kaksi hoitojaksoa keskushermostoprofylaksiaa, joilla on syöpäsolujen
tuhoamisen lisäksi tarkoitus ehkäistä syövän uusiutuminen keskushermostossa.
Ensimmäisten hoitojaksojen
aikoihin kirjoittelin, että pyrin elämään suht normaalia elämää syövästä
huolimatta. Nyt lähes kolmen kuukauden syöpäilyn jälkeen on pakko myöntää,
etten mä silloin vielä käsittänyt, miten rajoittavaa syövän sairastaminen
oikeasti on. Vaikka sivuoireita kestäisikin niin vastustuskyky on aina heikko,
minkä vuoksi mun pitää välttää esimerkiksi isoja väkijoukkoja ja muita paikkoja,
joissa taudit leviävät helposti. Se on toisinaan aika rassaavaa.
Välillä tuntuu siltä, ettei mun
elämässä oo muuta sisältöä kuin syöpä. Kuulumisia kysyttäessä kerron mun
oireista ja laskeskelen, milloin oon seuraavan kerran menossa sairaalaan. En
kuitenkaan tarkoita, etteikö multa saisi kysyä kuulumisia. Päinvastoin, mun
mieltä lämmittää aina, jos joku tahtoo tietää, miten mulla menee.
Valitettavasti mun vastaukset vaan noudattaa aina aikalailla samaa kaavaa.
Mun elämä siis on tällä hetkellä
hyvin pitkälti odottelua ja oireiden sietämistä. Tavallaan siinä on jotain
hyvääkin. Kun mä parannun, mulla tulee olemaan äärettömän paljon motivaatiota
päästä eteenpäin kaikilla niillä elämän osa-alueilla, joiden harjoittamisesta
syöpä on tehnyt vaikeaa. Mä haluan opiskella, matkustaa, käydä keikoilla,
juhlia ja pitää hauskaa mun kavereiden kanssa. Mä aion nauttia terveydestä mun
jokaikisellä syöpävapaalla solulla.
Ihana asenne sulla :) Tsemppiä!!
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaTsemppiä kovasti! Jos saan sanoa jotain kehittämistä blogin kannalta, suosittelisin vaihtamaan fonttia hieman helpommaksi luettavaksi :) Muuten on kyl hieno ja upea blogi! Ja ihana asenne ! :)
VastaaPoistaKiitos paljon tsempistä sekä palautteesta :)
Poistamahtava asenne kyllä likalla! :-) tsemppiä sulle jatkoon!
VastaaPoistawww.tiia-valokuvaa.blogspot.com
Kiitos paljon! :)
PoistaUpea tyttö mahtavalla asenteella. Ihan hurjasti tsemppiä rankkoihin hoitoihin <3
VastaaPoistaKiitos paljon <3
PoistaMiljoonittain tsemppiä sulle taisteluun! Stay strong!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaOlis kiva tutustua suhun vaikutat kivalta :) . Paljon tsemppii sulle syövän kanssa elämiseen :)
VastaaPoistaKiitos paljon :)
Poistame ollaan saman ikäisiä :) Tutustutaanko? :)
PoistaIhan mahtava asenne sulla! Sain itse vuosi sitten MS-tautidiagnoosin, ja vaikka elän suhteellisen oireetonta elämää ja lääkärin mukaan nykyisillä lääkkeillä tauti ei todennäköisesti tule viemään minua pyörätuoliin, niin silloin tällöin tulee hetkiä/päiviä/viikkoja kun tekisi vain mieli heittää pyyhe kehään ja käpertyä sohvan nurkkaan itkemään omaa surkeuttani raajojen hermokipuillessa. Oot onnistunut pelkän blogin välityksellä tartuttamaan muhun kunnon selviytymisfiiliksen. Kiitos siitä! <3 Tietenkin MS ja syöpä ovat kaksi ihan aivan eri asiaa, mutta niiden herättämät tunteet eivät varmaan ole kovin kaukana toisistaan. Paljon jaksamista ja tsemppiä taisteluun! :)
VastaaPoistaKiitos paljon kommentistasi! Ihanaa kuulla, että blogistani on ollut apua selviytymisfiiliksen luomisessa. Tuhannesti tsemppiä sulle MS-taudin kanssa elämiseen! <3
PoistaSulla on aivan mahtava asenne ja sun blogia on just sen takia niin ihana ja piristävä lukea. Saat sen välittymään tänne asti ja tulee väkisin itellekin tosi vahva olo! Paljon tsemppiä sulle taisteluun, voittajana on helppo hymyillä ja elämässä usein asenne ratkaisee <3
VastaaPoista- janina http://stillgoing-janina.blogspot.fi/
Kiitos paljon! Mukavaa, jos blogistani on ollut iloa :) <3
Poistasun asenne on kyllä niin ihailtava tuota kaikkea kohtaan! hurjasti tsemppiä, tuolla asenteella kyllä syöpä nujerretaan ♥
VastaaPoistaKiitos paljon tsempeistä! <3
PoistaMikä itseäni myös rassaa on se että oma vointi tuntuu vaihtelevan päivästä toiseen. Koskaan voi suunnitella muutamaa tuntia pidemmälle kun ei tiedä onko sellainen olo että päätä voi pyöräyttää lervaamatta vai onko siurin ongelma kivut vai ehkä 1/10 iha suht hyvä vointi :/
VastaaPoistaTsemppiä profylaksiaan!Loppusuora häämöttää
Osaan hyvin samaistua tuohon. Ärsyttää kun ei voi tehdä mitään suunnitemia lisäämättä loppuu että "jos vaan oon sellasessa kunnossa". Onneksi ei enää ole paljoa jäljellä :) Paljon tsemppiä sullekin!
PoistaMoikka! Oon nyt kuukauden verran lueskellut sun blogia ja halusin kerrankin jättää jäljen itsestäni. Sulla on aivan upea asenne, josta itse kukin voisi ottaa mallia, varmasti tainnutat syövän pikavauhtia tuolla draivilla! Hirveesti tsemppiä ja jaksamista jatkoon :)
VastaaPoistaTerveisin yks tänä syksynä opintonsa aloittanut baba15 :)
Voi ihanaa että mun blogiin on eksynyt uusia baboja <3 Kiitos paljon tsempeistä, me mahdollisesti tavataan keväällä jos oon sellasessa kunnossa et pystyn jatkamaan opintoja :)
PoistaTsemppiä ja jaksamista sulle <3
VastaaPoistaUpea asenne upealla tytöllä! Mahtava lukea tuolta alemmasta postauksesta, että etäpesäkkeet on hävinneet ja kasvain muutenkin pienentynyt. Voimia sulle rankkoihin hoitoihin, tuolla asenteella ei mene kauaakaan kun pääset jo toteuttamaan kaikkia niitä asioita, joista oot jäänyt viime aikoina paitsi :-)
VastaaPoistaon aina nii hirveetä kuulla miten nuoret sairastaa /: sulla on hyvä asenne kuitenki! jaksamisia :--)
VastaaPoistasataakohan huomenna?