Kevätloma ja muita höpinöitä

Heissan ja hyvää sunnuntai-iltaa kaikille! Taas on päässyt vierähtämään pari viikkoa siitä, kun viimeksi kirjoittelin kuulumisistani, joten tänään päätin palata näppäimistön ääreen ja kertoa viimeaikaisista tapahtumista.

 

Viime viikolla vietin kevätlomaa Turussa. En ollut tehnyt mitään ihmeempiä suunnitelmia lomalle, mutta lopulta päätettiin äidin kanssa lähteä ihan extempore risteilylle. Ei ollut mikään turha reissu, sillä laivalta tarttui mukaan muun muassa Ted Bakerin mekko mun vuosikurssin valmistujaisiin, joita juhlitaan ensi viikon lauantaina. En itse saa tuolloin vielä tutkintotodistusta, mutta on ihanaa nähdä kavereita taas pitkästä aikaa täällä Mikkelissä. Eikä mullakaan enää onneksi ole paljoa opintoja jäljellä tänä keväänä, enää kaksi kurssia ja sitten on tutkinto kasassa.

 

Mun opiskelut ei kuitenkaan pääty siihen, sillä viime viikon tiistaina sain opiskelupaikan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun markkinoinnin maisteriohjelmasta. Syksyllä on siis edessä muutto Helsinkiin ja nyt viikonloppuna täyttelinkin jo hakemuksia opiskelijakämppiä varten. Nyt sormet ristiin, että osuisi joku hyvä kohdalle.

 

Viikko sitten olin pitkästä aikaa sairaalassa, kun jouduin kuumeen ja pahoinvoinnin takia päivystykseen. Mitään ihmeempiä ei ainakaan keuhkokuvasta tai labroista löytynyt eli meni jälleen heikon vastustuskyvyn piikkiin. Tän viikon torstaina kävin myös mun ekoissa kontrollikuvauksissa, joiden tuloksista kuulen ensi tiistaina. Jatkossa multa tullaan ottamaan kontrolleissa PET-kuvat, mutta tällä kertaa otettiin poikkeuksellisesti TT, sillä PETissä saattaisi vielä näkyä jotain aktiivisuutta johtuen alkuvuoden sädehoidoista. TT on muuten paljon mukavampi tutkimus kuin PET, mutta en varmaan ikinä totu siinä käytettävään varjoaineeseen. Siitä tulee nimittäin sellanen lämmin fiilis alavatsaan ja tuntuu siltä et pääsis kuset housuun. Aina se jotenkin pääsee yllättämään, vaikka kuinka etukäteen muistutettaisiin.

 

Perjantaina puolestaan olin Sylvan FUCK CANCER -kampanjan bileissä Helsingin Nosturissa. Ennen varsinaisia bileitä käytiin drinksuilla yhdessä salakapakassa, jonne meidät johdatettiin 100 Dogs -nimisestä baarista. Tunnelma, asiakaspalvelu sekä itse drinksut olivat kaikki ensiluokkaisia, joten en voi muuta kuin suositella. Baarissa oli tarjolla kunnon hifistelydrinkkejä, joiden hinta voi tuntua hieman suolaselta, jos on tottunut kolmen euron hanaolueen, mutta kerrankos sitä.

 

Oli mukavaa tavata muita nuoria aikuisia, joilla on taustaa syövän kanssa, sillä kokemusten vaihtaminen on edelleen hyvin terapeuttista ja auttaa jatkuvasti löytämään uusia näkökulmia syöpään ja siitä toipumiseen myös henkisesti. Nyt uskon myös, että uskallan tulevaisuudessa osallistua rohkeammin Sylvan toimintaan ja mahdollisesti ryhtyä vertaistukihenkilöksi.

Maaliskuun kuulumiset

Oon pitänyt bloggailusta taukoa koulukiireiden takia, mutta nyt aattelin taas vähän päivitellä mun kuulumisia, sillä muutama lukija on jo ehtinyt huhuilla mun perään. Oon nyt asustellut täällä Mikkelissä runsaat 1,5 kuukautta ja elämä on lähtenyt kivasti rutinoitumaan. Lisäksi oon näinkin lyhyessä ajassa saanut uusia ihania ystäviä ja muutenkin viihdyn Mikkelissä hyvin. Silti mulla on välillä kova ikävä Turkua ja mun perhettä. Siksi viikon päästä alkava kevätloma tulee kyllä tarpeeseen. Muutenkin oon innoissani kevään lähestymisestä, vaikka viimeaikaiset loskasäät ei olekaan ollut kauhean mieluisia.
 

Koulu on sujunut ihan hyvin, vaikka en aina ihan satasella jaksakaan panostaa. Tässä kohtaa on tärkeämpää, etten polta itteäni loppuun, jotta jaksan vielä puristaa loput kolme kurssia. Niiden jälkeen olisikin sitten tarkoitus saada kandin paperit käteen, sillä kandityöni kirjoitin jo viime keväänä. Loppusuora siis häämöttää jo!

Nyt viimeaikoina ohjelmassa on kuitenkin ollut muutakin kuin pelkkiä koulutöitä. Viime viikolla mun opiskelijajärjestö, Probba, järkkäsi appro/rastikierrostapahtuman nimeltä Mikkeli Road Trip eli tutummin MRT. Teemana oli tänä vuonna ”Jungle Fever” ja mä olin itse pitämässä rastia, jolla pelattiin flipcuppia. Hauskaa oli, niin itse tapahtumassa kuin jatkoillakin.
 

Tän viikon tiistaina pääsin jälleen sonnustautumaan haalareihin kun vuorossa olivat Tänään Juan –sitsit. Siellä olin ensimmäistä kertaa toastmasterin roolissa ja alkukankeudesta huolimatta homma sujui ihan hienosti. Oli mielenkiintoista nähdä sekin puoli sitseistä.
 

Huhtikuun alussa mulla on taas TT-kuvaus, jolla tsekkaillaan miltä mun välikarsinassa näyttää nyt kun hoitojen loppumisesta on kulunut reilut 2 kuukautta. Kyse on siis ihan rutiinikontrollista, joita mulla on säännöllisesti vielä viiden vuoden ajan. Vähän jännittää, sillä viimeksi multa on otettu TT sädehoitojen alkupuolella, mutta oon silti hyvin luottavainen siihen, että kaikki on edelleen ihan kunnossa.

Ihanaa alkukevättä kaikille!

Inked

Kohta lähtee käyntiin mun syöpähoitojen viimeinen osio eli sädehoidot. Varsinaiset sädetykset aloitetaan vasta ensi viikon keskiviikkona, mutta tällä viikolla mulla oli jo sädehoidon suunnittelukäyntejä. Eilen juteltiin sädehoitolääkärin kanssa yleisesti mun sädehoidoista. Arviolta mun hoidot kestäisi nelisen viikkoa, mutta joulu ja uusivuosi vähän sekoittavat aikatauluja, joten hoidot venyvät hieman ensi vuoden puolelle. 

Lääkäri kävi myös läpi sädehoidon haittavaikutuksia. Sädehoidon välittömät sivuoireet eivät ole lainkaan niin pahoja kuin sytostaattihoidossa, mutta mun on myönnettävä, että lievästi järkytyin sädehoidon mahdollisten pitkäaikaishaittojen määrästä. Mua sädetetään välikarsinaan, jolloin esimerkiksi keuhkot ja rinnat altistuvat pakostakin säteilylle ja siksi keuhko- ja rintasyövän riskit kasvavat. Jotenkin tuntuu älyttömältä, että syöpähoito on itsessään riski jollekin toiselle syövälle. Pitkäaikaishaitoista todennäköisin on kuitenkin kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on onneksi helposti hoidettavissa. 

Tänään olin TT-kuvauksissa, joissa määritettiin mun tarkka sädetysalue. Kuvauksen jälkeen mulle tatuoitiin sädetyspisteet, yks rintojen väliin ja sen lisäksi molempiin kylkiin. Mä en aluks ollut noista tatskoista kovinkaan innoissani, mutta ei ne onneksi näy kovin kauas. Toisaalta olin muutenkin ajatellut ottavani jonkun tatuoinnin muistoksi hoidoista ja niistä selviämisestä, joten tässähän se nyt tuli kaupan päälle.