Stockholm

Hejsan!

Viime viikonloppu kului mulla miniloman merkeissä Tukholmassa. Mä en oo ollut kahteen vuoteen (kahta Tallinnan pikavisiittiä lukuunottamatta) ollenkaan ulkomailla, joten oli ihan kiva käydä jossakin, vaikka sitten ihan tuossa lahden toisella puolella. Tukholmassakin oon itseasiassa ollut vain kerran aikaisemmin ja silloinkin vain päiväseltään käymässä. Nyt lähdettiin reissuun perjantai-iltana ja palattiin Suomeen maanantain ja tiistain välisenä yönä, joten meillä oli useampi päivä aikaa tutustua kaupunkiin.

Lauantaina käytiin aamupäivällä Södermalmilla sijaitsevassa valokuvataiteen museossa Fotografiskassa. Museossa oli esillä mm. Greta Garbo -näyttely sekä kokoelma Bryan Adamsin otoksia julkisuuden henkilöistä. Jälkimmäisestä oli hauska bongailla tuttuja naamoja.

Lauantaipäivä kului shoppaillessa ja tarttuihan sieltä muutama alerättikin mukaan. Illalla käytiin vielä drinksuilla parissa baarissa. Ensimmäinen kohde oli Gamla Stanissa sijaitseva Corner Club, josta sai erityislaatuisia, joskin myös opiskelijan kukkarolle suht hintavia cocktaileja. Seuraavaksi suuntasimme vielä Radison Blu Royal Viking -hotellin 9. kerroksessa sijaitsevaan SKYBARiin, josta oli upeat näkymät öiseen kaupunkiin.

Sunnuntaina jatkettiin vielä hieman shoppailua ja käytiin syömässä Östermalmilla. Illalla vuorossa oli matkan kohokohta eli Coldplayn konsertti. Liikkuminen julkisilla konserttipaikalle Solnaan oli suhteellisen haasteellista, sillä sattuneesta syystä sinne halusi jokunen muukin samaan aikaan. Päästiin kuitenkin onnellisesti kohteeseen ja keikkakin oli aivan upea. Keikan alussa yleisölle jaettiin led-rannekkeet, jotka vilkkuivat eri väreissä keikan aikana muodostaen yleisöstä upean valomeren. Muutenkin keikan visuaalinen toteutus oli vähintäänkin samaa tasoa kuin parin viikon takaisessa MUSEn keikassa. Meillä oli hyvät paikat permannolla, joten päästiin nauttimaan värikkäästä confettisateesta sekä jätti-ilmapalloista, jotka pomppivat yleisössä keikan aikana. 

Maanantaina luovutettiin aamulla meidän Gamla Stanissa sijaitseva huone ja lähdettiin sitten vielä kävelylle Djurgårdeniin. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen ja koko puistoalue oli hyvin kaunis. Erityisen suloinen oli Rosendalin puutarha istutuksineen. Djurgårdenissa olisi viihtynyt varmasti pidempäänki ellei meidän olisi pitänyt lähteä vielä samana iltana lentokentälle Arlandaan.

Kokonaisuutena oli kyllä aivan mahtava reissu ja lähtisin Tukholmaan uudestaankin kaupunkilomalle. Seuraava reissu tehdään perheen kanssa kuitenkin Kroatian Splitiin ja sitäkin odotan innolla. Muutan sitä ennen vielä Helsinkiin, joten mukavia juttuja on tiedossa enemmänkin!

Huippuviikko

Huh huh, viime viikko oli kyllä paras viikko vähään aikaan! Se sai mahtavan startin heti maanantaina, kun pitkän etsinnän jälkeen löysin itselleni asunnon Helsingistä. Asunnonmetsästys ei tosiaan ollut mitään helppoa hommaa, sillä kaikki vähänkään järkevän hintaiset yksiöt keskustan läheisyydestä vuokrattiin lähes heti ilmoitusten julkaisun jälkeen eteenpäin. Huijausyrityksiltäkään en asuntojahdissa välttynyt. Mulle nimittäin yritettiin vuokrata kämppää sillä ehdolla, että olisin maksanut ensimmäisen kuun vuokran sekä takuut ennen kuin olisin päässyt katsomaan asuntoa tai edes vuokrasopimusta. Siihen asti kämppä olikin vaikuttanut liian hyvältä ollakseen totta. Itse olen välillä niin sinisilmäinen, että olisin saattanut uskoakin koko jutun, mutta onneksi vanhemmat tajusivat, että homma haiskahtaa ja pahasti.

Uusi kämppä löytyi lopulta Punavuoresta. Koolla asuntoa ei suinkaan ole pilattu, neliöitä nimittäin löytyy ruhtinaalliset 17,5. Niin pienen asunnon sisustaminen vaatikin jo vähän taktista silmää, sillä hukkaneliöihin ei juurikaan ole varaa. Asunto vapautuu vasta elokuun alussa, joten mulla on tässä hyvää aikaa metsästää asuntoon tarpeeksi pientä ruokapöytää, koska mun nykyinen sinne tuskin mahtuu. Asunnon pientä kokoa kompensoi kuitenkin Punavuoren kaunis miljöö sekä loistava sijainti. Pääsen sieltä suht nopeasti kävellen Töölöön kouluun sekä Kamppiin, josta sitten huristelen viikonloppuisin Onnibussilla tyhjentämään porukoiden ruokakomeroita. 

Tiistaina huippuviikko jatkui Musen keikalla Hartwall Arenalla. Keikka oli visuaalisesti toteutettu upeasti ja permannon päällä lentelevät pyöreät lennokit jatkoivat saumattomasti yhtyeen Drones-konseptialbumin teemaa. Keikan päätti mun ehdoton suosikki Musen biiseistä eli Knights of Cydonia. Mulle tulee kyseisestä biisistä kylmät väreet ihan vaan bussipysäkillä kuunnellessakin ja nyt livenä sama efekti oli moninkertainen siihen verrattuna.

Keskiviikkona tein pikavisiitin Mikkeliin, josta sain vihdoin kauppatieteiden kandidaatin tutkintotodistukseni. Tuntui kyllä ihan mahtavalta saada viimein paperit oikeasti käteen, vaikka juhlistinkin sitä jo huhtikuussa, kun suurin osa vuosikurssistani valmistui. Samalla tuntui vähän haikealta, sillä nyt mulla ei enää ole mitään "pakollista" syytä käydä Mikkelissä, jossa oon kuitenkin asunut suurimman osan täysi-ikäistymisen jälkeisestä elämästäni.

Illalla palasin Helsingin kautta takaisin Turkuun, sillä torstaina mun piti aloittaa valmistelemaan kandijuhlia, jotka pidin perjantaina kavereilleni. Tein juhliin vaahtokarkki-kinuskijuustokakun, josta tuli kyllä ihan taivaallisen hyvää, vaikka itse sanonkin.

Lauantaina käytiin kavereiden kanssa pelaamassa Room Escapea. Kyse on siis huonepakopelistä, jossa on tarkoitus päästä ulos huoneesta tunnin sisällä ratkoen erilaisia tehtäviä, jotka vievät pelissä eteenpäin. Meidän porukka selvisi haasteesta ja aikaakin jäi runsaat viisi minuuttia ylimääräistä. Tää oli mulle jo toka pelikerta ja edelleen voin kyllä suositella kokeilemaan. Mun pelaamiin huoneisiin voi varata aikoja täältä sekä täältä. Kertokaa myös toki mikäli teillä on kokemuksia muista Room Escape -huoneista!

Kevätloma ja muita höpinöitä

Heissan ja hyvää sunnuntai-iltaa kaikille! Taas on päässyt vierähtämään pari viikkoa siitä, kun viimeksi kirjoittelin kuulumisistani, joten tänään päätin palata näppäimistön ääreen ja kertoa viimeaikaisista tapahtumista.

 

Viime viikolla vietin kevätlomaa Turussa. En ollut tehnyt mitään ihmeempiä suunnitelmia lomalle, mutta lopulta päätettiin äidin kanssa lähteä ihan extempore risteilylle. Ei ollut mikään turha reissu, sillä laivalta tarttui mukaan muun muassa Ted Bakerin mekko mun vuosikurssin valmistujaisiin, joita juhlitaan ensi viikon lauantaina. En itse saa tuolloin vielä tutkintotodistusta, mutta on ihanaa nähdä kavereita taas pitkästä aikaa täällä Mikkelissä. Eikä mullakaan enää onneksi ole paljoa opintoja jäljellä tänä keväänä, enää kaksi kurssia ja sitten on tutkinto kasassa.

 

Mun opiskelut ei kuitenkaan pääty siihen, sillä viime viikon tiistaina sain opiskelupaikan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun markkinoinnin maisteriohjelmasta. Syksyllä on siis edessä muutto Helsinkiin ja nyt viikonloppuna täyttelinkin jo hakemuksia opiskelijakämppiä varten. Nyt sormet ristiin, että osuisi joku hyvä kohdalle.

 

Viikko sitten olin pitkästä aikaa sairaalassa, kun jouduin kuumeen ja pahoinvoinnin takia päivystykseen. Mitään ihmeempiä ei ainakaan keuhkokuvasta tai labroista löytynyt eli meni jälleen heikon vastustuskyvyn piikkiin. Tän viikon torstaina kävin myös mun ekoissa kontrollikuvauksissa, joiden tuloksista kuulen ensi tiistaina. Jatkossa multa tullaan ottamaan kontrolleissa PET-kuvat, mutta tällä kertaa otettiin poikkeuksellisesti TT, sillä PETissä saattaisi vielä näkyä jotain aktiivisuutta johtuen alkuvuoden sädehoidoista. TT on muuten paljon mukavampi tutkimus kuin PET, mutta en varmaan ikinä totu siinä käytettävään varjoaineeseen. Siitä tulee nimittäin sellanen lämmin fiilis alavatsaan ja tuntuu siltä et pääsis kuset housuun. Aina se jotenkin pääsee yllättämään, vaikka kuinka etukäteen muistutettaisiin.

 

Perjantaina puolestaan olin Sylvan FUCK CANCER -kampanjan bileissä Helsingin Nosturissa. Ennen varsinaisia bileitä käytiin drinksuilla yhdessä salakapakassa, jonne meidät johdatettiin 100 Dogs -nimisestä baarista. Tunnelma, asiakaspalvelu sekä itse drinksut olivat kaikki ensiluokkaisia, joten en voi muuta kuin suositella. Baarissa oli tarjolla kunnon hifistelydrinkkejä, joiden hinta voi tuntua hieman suolaselta, jos on tottunut kolmen euron hanaolueen, mutta kerrankos sitä.

 

Oli mukavaa tavata muita nuoria aikuisia, joilla on taustaa syövän kanssa, sillä kokemusten vaihtaminen on edelleen hyvin terapeuttista ja auttaa jatkuvasti löytämään uusia näkökulmia syöpään ja siitä toipumiseen myös henkisesti. Nyt uskon myös, että uskallan tulevaisuudessa osallistua rohkeammin Sylvan toimintaan ja mahdollisesti ryhtyä vertaistukihenkilöksi.

Maaliskuun kuulumiset

Oon pitänyt bloggailusta taukoa koulukiireiden takia, mutta nyt aattelin taas vähän päivitellä mun kuulumisia, sillä muutama lukija on jo ehtinyt huhuilla mun perään. Oon nyt asustellut täällä Mikkelissä runsaat 1,5 kuukautta ja elämä on lähtenyt kivasti rutinoitumaan. Lisäksi oon näinkin lyhyessä ajassa saanut uusia ihania ystäviä ja muutenkin viihdyn Mikkelissä hyvin. Silti mulla on välillä kova ikävä Turkua ja mun perhettä. Siksi viikon päästä alkava kevätloma tulee kyllä tarpeeseen. Muutenkin oon innoissani kevään lähestymisestä, vaikka viimeaikaiset loskasäät ei olekaan ollut kauhean mieluisia.
 

Koulu on sujunut ihan hyvin, vaikka en aina ihan satasella jaksakaan panostaa. Tässä kohtaa on tärkeämpää, etten polta itteäni loppuun, jotta jaksan vielä puristaa loput kolme kurssia. Niiden jälkeen olisikin sitten tarkoitus saada kandin paperit käteen, sillä kandityöni kirjoitin jo viime keväänä. Loppusuora siis häämöttää jo!

Nyt viimeaikoina ohjelmassa on kuitenkin ollut muutakin kuin pelkkiä koulutöitä. Viime viikolla mun opiskelijajärjestö, Probba, järkkäsi appro/rastikierrostapahtuman nimeltä Mikkeli Road Trip eli tutummin MRT. Teemana oli tänä vuonna ”Jungle Fever” ja mä olin itse pitämässä rastia, jolla pelattiin flipcuppia. Hauskaa oli, niin itse tapahtumassa kuin jatkoillakin.
 

Tän viikon tiistaina pääsin jälleen sonnustautumaan haalareihin kun vuorossa olivat Tänään Juan –sitsit. Siellä olin ensimmäistä kertaa toastmasterin roolissa ja alkukankeudesta huolimatta homma sujui ihan hienosti. Oli mielenkiintoista nähdä sekin puoli sitseistä.
 

Huhtikuun alussa mulla on taas TT-kuvaus, jolla tsekkaillaan miltä mun välikarsinassa näyttää nyt kun hoitojen loppumisesta on kulunut reilut 2 kuukautta. Kyse on siis ihan rutiinikontrollista, joita mulla on säännöllisesti vielä viiden vuoden ajan. Vähän jännittää, sillä viimeksi multa on otettu TT sädehoitojen alkupuolella, mutta oon silti hyvin luottavainen siihen, että kaikki on edelleen ihan kunnossa.

Ihanaa alkukevättä kaikille!

Back 2 Basics

Hoitojen loppumisesta on vierähtänyt jo kokonainen kuukausi ja siinä ajassa onkin ehtinyt tapahtumaan vaikka mitä! Kolme viikkoa sitten muutin takaisin Mikkeliin omaan asuntoon. Oli ihanaa päästä taas sisustamaan omaa kämppää ja olenkin viihtynyt asunnossani loistavasti.

Muuton myötä jatkoin myös opiskelujani. Mut otettiin täällä hyvin vastaan, oli ihanaa nähdä kavereita pitkästä aikaa ja tutustua uusiin fukseihin. Vaikka pääasiassa olenkin ollut ilman peruukkia koulussa, välillä olen vaihtanut päiväksi hiustyyliä ihan vain hämmentääkseni ihmisiä. 

Paluu normaaliin arkeen on muutenkin tuntunut hyvältä, vaikka olenkin luentojen jälkeen usein aivan poikki. Lisäksi onnistuin heti ensimmäisellä viikolla hankkimaan itselleni sitkeän nuhan. Sillekin löytyi kuitenkin selitys ensimmäisten kontrolliverikokeiden tuloksista: leukosyyttien sekä auttaja-T-solujen arvot olivat vielä alhaiset, mikä taas heikentää elimistön immuunijärjestelmää. Kyllä se vaan kertoo siitä, että aika tuhtia tavaraa sinne suoneen puolen vuoden ajan tiputeltiin, kun kroppa joutuu edelleenkin niistä toipumaan.

 

Kävin myös uudelleen foniatrilla tutkituttamassa halvaantuneen äänihuuleni ja nyt vasemmassa äänihuulessa näkyi jo liikettä. Olenhan sen huomannut äänestänikin, joka on nyt paljon vahvempi kuin loppusyksystä. Siitä huolimatta käyn muutaman kerran puheterapiassa, jotta ääni kuntoutuisi täysin ennalleen; laulaminen nimittäin ei vieläkään onnistu aivan samaan malliin, mikä entisenä kuorotyttönä vähän harmittaa.

 

Viime viikon torstaina vietettiin Maailman syöpäpäivää ja sain asian tiimoilta yhteydenoton MTV Lifestylen toimittajalta. Mun ja maikkarin yhteistyönä syntyikin sitten artikkeli, jonka voi käydä lukaisemassa täältä.

Loppusanat

Keskiviikkona 8. heinäkuuta 2015 vierailin serkkutyttöni kanssa Muumimaailmassa. Muumitalon portaita kivutessani mulla ei ollut aavistustakaan, että tuosta päivästä alkaisi vielä mun elämän rankin ajanjakso. Aikaisemmin samana päivänä olin käynyt lääkärillä, joka antoi mulle lähetteen keuhkokuvaan kovan yskän ja nielemisvaikeuksien takia. Myöhemmin illalla otetusta röntgenkuvasta paljastui suurikokoinen välikarsinan lymfoomakasvain. Siitä se urakka silloin alkoi ja tänään se päättyi, kun astelin ulos viimeisestä sädehoidostani. Fiilis on huippu, siitä ei kyllä pääse mihinkään!

Multa on useaan otteeseen kysytty, mitä aion tehdä hoitojen loppumisen jälkeen. Juhlimisen aihettahan tässä olisi, mutta just nyt mulle on tärkeintä se, että pääsen takaisin kiinni normaaliin, terveeseen elämään. Seuraavaksi valmistaudun muuttamaan Mikkeliin, jonne kuskailen tavarani jo tämän viikon perjantaina. Hoitojen loppumisen merkiksi meillä kotona kuitenkin poltettiin tänään Victorianin Burn Cancer -kynttilää, jonka annoin äidilleni joululahjaksi. Suuremmat juhlistukset siirtyvät johonkin toiseen päivään, mutta se ei haittaa, sillä niitä päiviähän mulla on vielä monta edessä!

Vaikka mun syöpätaistelu saikin nyt päätöksensä, tulen jatkossakin kirjoittamaan blogia, joskin hieman erilaisella konseptilla. Tässä kohtaa tahdon kuitenkin kiittää niitä tuttuja ja tuntemattomia tsemppaajia, joiden positiiviset kommentit toivat jatkuvasti hymyn huulilleni. Lisäksi kiitän TYKSin syöpäosaston ammattitaitoista ja myötätuntoista henkilökuntaa, joka teki mun nopeasta paranemisesta mahdollista. Kiitän myös mun perhettä, joka auttoi mua selviämään syöpäpotilaan arjesta ja jaksoi mua myös niinä päivinä, jolloin en ollut paras versio itsestäni. Kiitän kaikkia sukulaisia ja ystäviä, jotka pysyivät mun rinnalla ja ilahduttivat mua mitä ihanimmilla tavoilla. Lopuksi kiitos vielä niille entisille ja nykyisille syöpäpotilaille, joiden vertaistuesta en voisi olla kiitollisempi.

Kiitos, että autoitte mua selviämään tästä myrskyisästä ajanjaksosta. Toivottavasti jäätte seuraamaan mun kanssa myös niitä aurinkoisempia hetkiä.

Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.

-Muumipappa

Probba in my heart

Sain eilen yllättäen postia, joka sai mut kyynelehtimään liikutuksesta. Kyseessä oli tervehdys Mikkelistä ainejärjestöltäni Probbalta. Paketti oli pullollaan kaikkea pientä kivaa ilahduttamaan mun pitkiä sairaspäiviä, mutta kaikista ihaninta oli kuitenkin kortin takapuolelle kirjoitettu teksti, joka avas välittömästi mun kyynelkanavat ja teki mut käsittämättömän onnelliseksi siitä, että saan olla osa meidän hienoa Probba-yhteisöä. Näin kauniita sanoja lukiessa tulee pakostakin sellanen fiilis, että oon onnistunut ihmisenä edes jossain ja samalla toivottavasti myös rikastuttanut muiden elämää.

Kiitos Probba, ootte aina mun sydämessä ja teidän tuki on mulle korvaamatonta. Toivottavasti nähdään pian.

Böönalove,

Jutta