Huippuviikko

Huh huh, viime viikko oli kyllä paras viikko vähään aikaan! Se sai mahtavan startin heti maanantaina, kun pitkän etsinnän jälkeen löysin itselleni asunnon Helsingistä. Asunnonmetsästys ei tosiaan ollut mitään helppoa hommaa, sillä kaikki vähänkään järkevän hintaiset yksiöt keskustan läheisyydestä vuokrattiin lähes heti ilmoitusten julkaisun jälkeen eteenpäin. Huijausyrityksiltäkään en asuntojahdissa välttynyt. Mulle nimittäin yritettiin vuokrata kämppää sillä ehdolla, että olisin maksanut ensimmäisen kuun vuokran sekä takuut ennen kuin olisin päässyt katsomaan asuntoa tai edes vuokrasopimusta. Siihen asti kämppä olikin vaikuttanut liian hyvältä ollakseen totta. Itse olen välillä niin sinisilmäinen, että olisin saattanut uskoakin koko jutun, mutta onneksi vanhemmat tajusivat, että homma haiskahtaa ja pahasti.

Uusi kämppä löytyi lopulta Punavuoresta. Koolla asuntoa ei suinkaan ole pilattu, neliöitä nimittäin löytyy ruhtinaalliset 17,5. Niin pienen asunnon sisustaminen vaatikin jo vähän taktista silmää, sillä hukkaneliöihin ei juurikaan ole varaa. Asunto vapautuu vasta elokuun alussa, joten mulla on tässä hyvää aikaa metsästää asuntoon tarpeeksi pientä ruokapöytää, koska mun nykyinen sinne tuskin mahtuu. Asunnon pientä kokoa kompensoi kuitenkin Punavuoren kaunis miljöö sekä loistava sijainti. Pääsen sieltä suht nopeasti kävellen Töölöön kouluun sekä Kamppiin, josta sitten huristelen viikonloppuisin Onnibussilla tyhjentämään porukoiden ruokakomeroita. 

Tiistaina huippuviikko jatkui Musen keikalla Hartwall Arenalla. Keikka oli visuaalisesti toteutettu upeasti ja permannon päällä lentelevät pyöreät lennokit jatkoivat saumattomasti yhtyeen Drones-konseptialbumin teemaa. Keikan päätti mun ehdoton suosikki Musen biiseistä eli Knights of Cydonia. Mulle tulee kyseisestä biisistä kylmät väreet ihan vaan bussipysäkillä kuunnellessakin ja nyt livenä sama efekti oli moninkertainen siihen verrattuna.

Keskiviikkona tein pikavisiitin Mikkeliin, josta sain vihdoin kauppatieteiden kandidaatin tutkintotodistukseni. Tuntui kyllä ihan mahtavalta saada viimein paperit oikeasti käteen, vaikka juhlistinkin sitä jo huhtikuussa, kun suurin osa vuosikurssistani valmistui. Samalla tuntui vähän haikealta, sillä nyt mulla ei enää ole mitään "pakollista" syytä käydä Mikkelissä, jossa oon kuitenkin asunut suurimman osan täysi-ikäistymisen jälkeisestä elämästäni.

Illalla palasin Helsingin kautta takaisin Turkuun, sillä torstaina mun piti aloittaa valmistelemaan kandijuhlia, jotka pidin perjantaina kavereilleni. Tein juhliin vaahtokarkki-kinuskijuustokakun, josta tuli kyllä ihan taivaallisen hyvää, vaikka itse sanonkin.

Lauantaina käytiin kavereiden kanssa pelaamassa Room Escapea. Kyse on siis huonepakopelistä, jossa on tarkoitus päästä ulos huoneesta tunnin sisällä ratkoen erilaisia tehtäviä, jotka vievät pelissä eteenpäin. Meidän porukka selvisi haasteesta ja aikaakin jäi runsaat viisi minuuttia ylimääräistä. Tää oli mulle jo toka pelikerta ja edelleen voin kyllä suositella kokeilemaan. Mun pelaamiin huoneisiin voi varata aikoja täältä sekä täältä. Kertokaa myös toki mikäli teillä on kokemuksia muista Room Escape -huoneista!

School's Out, Summer's In

Toukokuu vaihtuu kohta kesäkuuksi ja samalla tapahtumarikas kevät lähentelee loppuaan. Sain pari viikkoa sitten kandiopintoni Mikkelissä päätökseen, mikä tarkoittaa myös sitä, että jouduin hyvästelemään Mikkelin viimeisen kerran asuinkaupunkinani. Vaikka ajoittain mulla olikin vaikeuksia sopeutua normaaliin arkeen ja tunsin itseni välillä hieman ulkopuoliseksi, kevät meni loppujen lopuksi tosi nopeasti ja tuntui haikealta jättää taas yksi etappi elämästä taakseen ja jatkaa kohti uusia seikkailuja.

Toistaiseksi mun seikkailut siirtyivätkin takaisin Turkuun, jossa nyt asustelen vanhemmillani kunnes löydän Helsingistä sopivan asunnon syksyä varten. Toistaiseksi asunnonmetsästys ei ole tuottanut tulosta, sillä opiskelija-asuntoihin on niin järjettömän pitkät jonot ja yksityisten vuokrat ovat opiskelijalle vähän suolaisia. Asiaa tietysti vaikeuttaa sekin, että olen asunnon sijainnin suhteen aika nirso, sillä asuisin mieluiten keskustan tuntumassa. Onneksi tässä on vielä aikaa elokuuhun asti. Tosin kämppä olisi hyvä löytää ennen korkeakoulujen yhteishaun tulosten julkistamista, koska silloin vuokrayksiöiden kysyntä nousee huomattavasti. Kaikki apu asunnon löytämiseen otetaan siis myös lukijoilta mieluusti vastaan!

Koulun loppumisen jälkeen oon oleskellut paljon meidän mökillä. Koska viime kesä meni mun osalta vähän harakoille sairastumisen takia, oonkin ajatellut lomailevani tämän kesän ihan suosiolla. Ehtiihän niitä töitä tehdä vielä ihan yllinkyllin. Pelkästään parin viikon toimettomuus on kuitenkin tehnyt musta niin flegmaattisen, että jossain vaiheessa varmaan täytyy keksiä jotain rakentavaa tekemistä. Ehkäpä löytäisin nyt aikaa ja energiaa aktivoitua täällä blogin puolella, keväällä kun kirjoittaminen jäi muiden kiireiden takia vähäiseksi. Mulla on kyllä luonnoksena useampikin keskeneräinen teksti, joissa pohdiskelen syöpään liittyviä asioita. Välillä on vaan niin vaikeaa pukea omia fiiliksiä sanoiksi, että en ole saanut niitä hiottua julkaisukelpoisiksi. Kuun alussa mua kuitenkin haastateltiin aiheesta ylioppilaslehti Ainon artikkelia varten ja sen voi nyt käydä lukemassa täältä.

Sellaiset olivat kuulumiset tällä kertaa. Mukavaa alkavaa kesää kaikille!

Wappu 2016

Heissan jälleen! Vapusta on nyt kulunut jo tovi, mutta ajattelin postvappudepressiotani lieventääkseni kirjoitella hieman viikon takaisista kuulumisistani. Tänä vuonna mun vappu alkoi hyvissä ajoin jo edeltävän viikon keskiviikkona WappuAallon ja NESU-KY:n vappusitsien merkeissä Otaniemessä. Jatkojen jälkeen palasin kuitenkin jo seuraavaksi aamuksi Mikkeliin, sillä muutamat kouluhommat odottivat vielä ennen viikonloppua.

Perjantaina sitsattiinkin sitten vuorostaan Mikkelissä, kun toisen vuoden opiskelijat saivat Capstone-kurssinsa päätökseen ja juhlistivat sitä perinteisillä Thesis-sitseillä, joiden teemana oli tänä vuonna Old Hollywood Glam. Sitseillä jaettiin toisen vuoden opiskelijoille myös palkintoja erinäisistä suorituksista, kuten ”Hangover of the Year”, ”Best Ass” ja ”Party Animal”, jonka kalastelin viime vuonna vastaavilla sitseillä omiin nimiini.

Sitsailut eivät kuitenkaan päättyneet perjantai-iltaan vaan seuraavana aamuna lähdettiin parin kaverin kanssa Ouluun NESU-Finanssin Make America Great Again –sitseille. Ennen sitsejä ehdittiin sopivasti pyörähtämään Oulun keskustassa ja nappaamaan pakolliset turistikuvat Toripolliisin kanssa. Sitsit sujuivat hyvin ja aamulla lähdettiin suhteellisen väsyneissä tunnelmissa takaisin kohti Mikkeliä.

Viikonlopun jälkeen pidin muutaman päivän taukoa juhlinnasta, sillä varsinkin Oulun reissun jälkeen kunnon yöunet tekivät hyvää. Torstaina vappuhulinat saivat kuitenkin jatkoa, kun suuntasin Helsinkiin Kymppisuoraa varten. Kymppisuora on KY:n ilmailukerhon KY-mpin järjestämä appro, jossa kierretään 10-ratikan reitin varrella sijaitsevia baareja sekä tehtävärasteja. Vaikka approlla olikin hauskaa, tunnelmaa hieman latisti sateinen ja kolea sää. Itse en jäänyt Kymppisuoran jatkoille Helsinkiin vaan lähdin puolilta öin bussilla Turkuun keräämään voimia viikonloppua varten.

Lauantaina oli vuorossa itse pääpäivä ja lähdin aamulla Turusta takaisin Helsinkiin, jossa vapunvietto alkoi KY-talolla vapputerassin ja PreMantan merkeissä. Torstain sateinen sää oli muuttunut auringonpaisteeksi ja muutenkin ilmassa oli ihanaa kevään tuntua. 

KY-talolta matka jatkui KY:n vappukulkueen mukana Mantalle, jossa lakitusvuorossa oli Taideyliopisto. Mantan lakituksen jälkeen lähdettiin Tuomiokirkolle, jossa on perinteisesti ollut Mikkelin kampuksen opiskelijoiden ja alumnien tapaaminen.

Illalla viimeisenä pysäkkinä toimi Kaivohuone, jossa esiintyjänä oli tänä vuonna Robin. Ylpeänä turkulaisena olin tästä erittäin innoissani ja mulla olikin Ränniranneke, jolla pääsin sisään jonottamatta, jotta olisi enemmän aikaa etsiä hyvä paikka keikan ajaksi. Paikka löytyi lopulta tokasta rivistä, mutta sen verran reunasta, että tanssimisellekin oli tilaa. Keikka oli hyväntuulisen energinen ja Robin heitti lavalla pariin otteeseen jopa voltin. Musta oli kuitenkin vähän hassua, että Robin laittoi esiintyessään hetkeksi ylioppilaslakin päähänsä, mikä omasta mielestäni on vähän etiketin vastaista, herra kun ei itse vielä ole ylioppinut, mutta ehkä se nyt tämän kerran häneltä sallittakoon. Muuten olin keikkaan hyvinkin tyytyväinen.

Sunnuntaina ainejärjestömme Probba kokoontui vielä Ullikselle viettämään kaunista kevätpäivää ennen kuin lähdettiin illalla bussilla takaisin kohti Mikkeliä. Vaikka ilma oli lauantaina ja sunnuntaina hyvinkin aurinkoinen, tunsin oloni jo bussimatkalla flunssaiseksi ja seuraavat kaksi päivää olinkin siksi saikulla. Tiistaina sain kuitenkin antibiootit ja sen jälkeen olo on onneksi kohentunut. 

Keskiviikkona lähdin tentin jälkeen Mikkelistä taas kerran Helsinkiin, jossa mua haastateltiin Aino-lehden artikkelia varten. Maanantaina olisi vielä tarkoitus ottaa samaa artikkelia varten kuvat jossakin päin Helsinkiä. Haastattelun jälkeen jatkoin Helsingistä Turkuun, jossa vietän loppuviikon. Pääasiassa olen oleskellut mökillämme nyt kun on kerta ollut näin ihanat ilmat. Toivottavasti säät myös pysyvät yhtä aurinkoisina ja lämpiminä.

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!

PS. Kolmen viikon takaiset kontrollikuvat olivat puhtaat eli nyt vain sitten odotellaan hymyssä suin seuraavia!

Kevätloma ja muita höpinöitä

Heissan ja hyvää sunnuntai-iltaa kaikille! Taas on päässyt vierähtämään pari viikkoa siitä, kun viimeksi kirjoittelin kuulumisistani, joten tänään päätin palata näppäimistön ääreen ja kertoa viimeaikaisista tapahtumista.

 

Viime viikolla vietin kevätlomaa Turussa. En ollut tehnyt mitään ihmeempiä suunnitelmia lomalle, mutta lopulta päätettiin äidin kanssa lähteä ihan extempore risteilylle. Ei ollut mikään turha reissu, sillä laivalta tarttui mukaan muun muassa Ted Bakerin mekko mun vuosikurssin valmistujaisiin, joita juhlitaan ensi viikon lauantaina. En itse saa tuolloin vielä tutkintotodistusta, mutta on ihanaa nähdä kavereita taas pitkästä aikaa täällä Mikkelissä. Eikä mullakaan enää onneksi ole paljoa opintoja jäljellä tänä keväänä, enää kaksi kurssia ja sitten on tutkinto kasassa.

 

Mun opiskelut ei kuitenkaan pääty siihen, sillä viime viikon tiistaina sain opiskelupaikan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun markkinoinnin maisteriohjelmasta. Syksyllä on siis edessä muutto Helsinkiin ja nyt viikonloppuna täyttelinkin jo hakemuksia opiskelijakämppiä varten. Nyt sormet ristiin, että osuisi joku hyvä kohdalle.

 

Viikko sitten olin pitkästä aikaa sairaalassa, kun jouduin kuumeen ja pahoinvoinnin takia päivystykseen. Mitään ihmeempiä ei ainakaan keuhkokuvasta tai labroista löytynyt eli meni jälleen heikon vastustuskyvyn piikkiin. Tän viikon torstaina kävin myös mun ekoissa kontrollikuvauksissa, joiden tuloksista kuulen ensi tiistaina. Jatkossa multa tullaan ottamaan kontrolleissa PET-kuvat, mutta tällä kertaa otettiin poikkeuksellisesti TT, sillä PETissä saattaisi vielä näkyä jotain aktiivisuutta johtuen alkuvuoden sädehoidoista. TT on muuten paljon mukavampi tutkimus kuin PET, mutta en varmaan ikinä totu siinä käytettävään varjoaineeseen. Siitä tulee nimittäin sellanen lämmin fiilis alavatsaan ja tuntuu siltä et pääsis kuset housuun. Aina se jotenkin pääsee yllättämään, vaikka kuinka etukäteen muistutettaisiin.

 

Perjantaina puolestaan olin Sylvan FUCK CANCER -kampanjan bileissä Helsingin Nosturissa. Ennen varsinaisia bileitä käytiin drinksuilla yhdessä salakapakassa, jonne meidät johdatettiin 100 Dogs -nimisestä baarista. Tunnelma, asiakaspalvelu sekä itse drinksut olivat kaikki ensiluokkaisia, joten en voi muuta kuin suositella. Baarissa oli tarjolla kunnon hifistelydrinkkejä, joiden hinta voi tuntua hieman suolaselta, jos on tottunut kolmen euron hanaolueen, mutta kerrankos sitä.

 

Oli mukavaa tavata muita nuoria aikuisia, joilla on taustaa syövän kanssa, sillä kokemusten vaihtaminen on edelleen hyvin terapeuttista ja auttaa jatkuvasti löytämään uusia näkökulmia syöpään ja siitä toipumiseen myös henkisesti. Nyt uskon myös, että uskallan tulevaisuudessa osallistua rohkeammin Sylvan toimintaan ja mahdollisesti ryhtyä vertaistukihenkilöksi.