A little bit of Cyclophosphamide
in my life
A little bit of Vincristine by my
side
A little bit
of Doxorubicin is all I need
A little bit of Etoposide is what
I see…
Viides hoitojakso hujahti nopeasti ja samalla torstaina alustettu tuleva hoitosuunnitelmakin
tarkentui. Yksi hoitojakso mennään vielä tutun kaavan mukaan samoilla sytkyillä
ja sen jälkeen mulla aloitetaan keskushermostoprofylaksia, jossa saan ensin yhden
kierroksen sytarabiinia ja toisen metotreksaattia. Hoitajat vähän jo
varoitteli, että nää on mun aikasempiin hoitoihin verrattuna vähän raffimpia sytkyjä ja hoitojaksosta toipuminen saattaa kestää pidempään kuin aikaisemmin.
Yhteensä tulee siis kuitenkin kahdeksan hoitojaksoa ja seitsemännen hoitojakson
jälkeen mulla on taas PET-kuvaus. Sytkyjen perään saan aikaisempien
suunnitelmien mukaisesti sädehoitoa, tosin hoitokertojen lukumäärästä ei vielä
ollut puhetta.
Moni on kysellyt, olisiko jotain, mitä mun eteen voisi tehdä. No tässä
olisi yksi, nimittäin verenluovutus! Sytostaattihoitojen takia mun veriarvot on
usein niin alhaiset, että tarvitsen verensiirtoja. Tänäänkin tiputeltiin
hoitojakson yhteydessä pari pussia punasoluja, koska hemoglobiini oli
päässyt väliviikkojen aikana vähän tipahtamaan. Itsehän en voi hoitojen
jälkeenkään enää koskaan luovuttaa verta, sillä sairastettu syöpä on pysyvä
este verenluovutukselle, joten en pysty jälkikäteen korvaamaan hoitojen aikana tarvitsemiani
verivalmisteita. Olisinkin siis kiitollinen, mikäli joku haluaisi käydä puolestani luovuttamassa verta.
Järjettömän paljon voimaa ja tsemppiä sinnepäin! Rohkeaa kirjoittaa näinkin raa'asta aiheesta uskomattoman positiivisin mielin! Mä käyn aina luovuttamassa kun vain pääsen ja lähipiiristä löytyykin muutama, jotka sitä verta tarvitsevat. Tuntuu mahtavalta tietää luovutusvaiheessa, että oma veri saattaa pelastaa jonkun hengen :) Vielä kerran hurjat tsempit, kyllä ne elämän jyrkät alamäet vielä selätetään!
VastaaPoistaKiitos paljon tsempeistä ja ahkerasta verenluovutuksesta, siitä on meille sairastaville korvaamaton apu! :)
PoistaTsemppiä<3:(
VastaaPoistaAjatellut itekkin, että miten arvokkaita verenluovuttajat on mun silmissä kun saanu tän vuoden aikana lukemattomia kertoja veritankkauksia. Sitä ei kyllä käsitä kun vasta kun sen näkee. Ihan korvaamatonta et ihmiset menee ilmaseks luovuttaan. Syöpähoidoista ei muuten selviäis koska anemia on lähes jokaisella.
VastaaPoistaLöysin sun blogin ihn vasta ja kauheeta, muutama kyynel kirposikin silmäkulmaan ; _ ; Hurjasti tsemppiä ja ihana kyllä, että uskallat ja haluat jakaa tämän asian blogissasi meille!
VastaaPoistaVoi kiitos! <3
PoistaHei, sä osallistuit mun blogissa arvontaan ja mun oli pakko tulla kommentoimaan tänne, sillä sun kommenti katosi julkasu vaiheessa taivaan tuuliin, joten suosittelen että käyt heittämässä s-postisi uudelleen ni oot sitte varmasti skabassa mukana :) http://omanelamanikuningas.blogspot.fi/2015/09/2-vuotias-blogi-arvonta.html
VastaaPoista