Entäs mun opinnot?

Syksystä 2001 lähtien mua on joka syksy odottanut koulunpenkki, milloin musiikkiluokalla, milloin IB-lukiossa ja nyt viimeisimpänä kauppakorkeakoulussa. Vaihdon peruuntumisen johdosta mulla on siis ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tiedossa vapaa syksy. Ensin olin et ei vittu mut sit olin et ei saatana. Tähänkö mun nousujohteinen akateeminen ura nyt sitten tyssäsi?  Olenko mä enää opiskelija? Valmistunko edes ikinä?

Vaihdon peruuntuminen tietysti itsessään harmittaa, sillä olin kovasti odottanut mahdollisuutta poistua kerrankin mukavuusalueeltani ja kokea jotain ainutlaatuista. Pelkään, etten saa jatkossa enää vastaavaa tilaisuutta rikastuttaa maailmankuvaani. Myöskään kavereiden vaihto- ja matkapäivitykset sosiaalisessa mediassa eivät helpota oman reissuni peruuntumisen aiheuttamaa harmitusta. Voin rehellisesti sanoa olevani kateellinen ja siksi mun on vaikea olla iloinen muiden puolesta. Ja sepä vasta inhottavaa onkin.

Vaikeina aikoina vastoinkäymisten positiiviset aspektit on kuitenkin kaivettava jostain syvältä paskan syövereistä. Mun täytyy olla onnellinen siitä, että mun syöpä diagnosoitiin ennen kuin ehdin muuttaa Hongkongiin, sillä tuolloin asiat olisivatkin olleet hieman mutkikkaampia. Nyt saan kuitenkin ensiluokkaista hoitoa Suomessa ja vaihtoon voin halutessani lähteä vielä parantumisen jälkeenkin, vaikka sitten maisteriopintojen aikana, mikäli kandivaiheen vaihto ei osaltani toteudukaan. Ei se maailma onneksi sieltä minnekään katoa, vaikka joutuukin mua hetkisen odottelemaan.

Kauppatieteiden kandidaatin tutkinnosta mulla on tällä hetkellä kasassa 150/180 opintopistettä, ja viimeiset 30 noppaa olisin suorittanut vaihto-opintoina. Koska syksyn vaihto peruuntuu mun osalta terveydellisistä syistä, mun on myös mahdollista hakea vapautusta tutkinto-ohjelmamme pakollisesta vaihtojaksosta ja suorittaa loput tutkinnosta koulussani Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Mikkelin kampuksella. Hoitoaikatauluni ei kuitenkaan sovi yhteen Mikkelin kampuksen läsnäolopolitiikan kanssa, joka vaatisi osallistumista kontaktiopetukseen aina kolme viikkoa kestävän moduulin ajaksi. Lisäksi opintotukikuukausia säästääkseni nostan opintotuen sijaan sairaspäivärahaa, joka rajoittaa lukukaudessa sallittujen opintopisteiden määrää (max 12 op. / lukukausi), joten opintoni eivät tästäkään syystä juurikaan edisty tulevan syksyn aikana.

Tulevan tarkka suunnitteleminen on aina ollut mulle tärkeä henkireikä. Vaihdon peruuntumisen aiheuttama tiedottomuus mun valmistumisen ajankohdasta ja jatko-opinnoista tuntuu ahdistavalta. Sinänsä homma on mulle varsin selkeä; pyrin yhä valmistumaan kandiksi ensi kesään mennessä, jotta voin aloittaa vuoden kuluttua maisteriopintoni Aallon Helsingin kampuksella. Tämän lisäksi pyörittelen edelleen mielessäni ajatusta oikikseen hakemisesta, joka on ollut mun haaveena pikkutytöstä asti. Töitä on siis tehtävä ja siksi olen suunnitellut suorittavani hoitojen aikana kurssin tai pari avoimessa yliopistossa, jotta parantumisen jälkeinen opiskelutaakka vähän helpottuisi.

Kaikesta huolimatta koen siis yhä olevani opiskelija. Koska opiskelijaelämään kuuluu tunnetusti muutakin kuin kirjoja ja pänttäämistä, pyrin sairastaessanikin silloin tällöin osallistumaan opiskelijatapahtumiin (äiti älä yhtään inise siellä). Tällä hetkellä mun dollarinvihreet haalarit odottaakin jo kuumotellen Mikkelin O-Weekia. Fuksit varokaa, Probban Ms. Party Animal vuosimallia 2015 on tulossa!

Tsemppiä opintoihin kaikille lukuvuotensa aloittaville!